Kuvittele kesäpäivä, jolloin aurinko porottaa ja vesi houkuttelee uimaan. Rantaan kävellessä huomaat kuitenkin pinnalla vihertäviä saarekkeita, kuin veden päälle olisi kaadettu ohut kerros värjättyä maalia. Moni tunnistaa siitä heti tutun riesan: sinilevän. Usein ensikysymys onkin miltä sinilevä näyttää ja voiko varmasti tietää, onko vedessä juuri tätä vaarallista kukintaa vai jotain harmitonta.
Sinilevä herättää joka kesä paljon kysymyksiä. Ihmiset seuraavat tilanteita mökeillä, uutisissa ja viranomaisten kartoilla, ja haluavat tietää, mistä sinilevä johtuu, miten sinilevä häviää ja miten sen kanssa kuuluu toimia. Tässä artikkelissa käymme läpi koko ilmiön selkeästi ja käytännönläheisesti.
Mikä sinilevä oikeastaan on?
Sinilevä eli syanobakteeri ei nimestään huolimatta ole levä, vaan bakteeri. Se muistuttaa ulkoisesti mikroskooppisia leväsoluja ja käyttäytyy vesissä niiden tapaan: se yhteyttää, tarvitsee valoa ja käyttää ravinteita kasvuun. Syanobakteerit ovat hyvin vanhoja eliöitä, ja ne ovat olleet vesistöissä jo kauan ennen ihmistä.
Sinilevä viihtyy käytännössä kaikissa vesissä – järvissä, lammissa ja meressä. Se voi kasvaa joko vapaasti vedessä tai pohjan läheisyydessä. Pintaan nousevat lajit käyttävät hyväkseen solujensa kaasurakkuloita, jotka auttavat niitä säätelemään syvyyttä. Lämmin, tyyni ja ravinteikas vesi saa sinilevän lisääntymään nopeasti ja nousemaan pintaan massakukintoina.
Miltä sinilevä näyttää?
Sinilevän ulkonäön tunnistaminen on keskeistä. Aluksi sinilevä näkyy usein hyvin hienojakoisina, vihertävinä tai kellertävinä hiukkasina veden seassa. Vesi voi näyttää hiukan samealta, ja siinä saattaa leijua pieniä “pölymäisiä” vihreitä pisteitä. Usein vähäinen sinilevä muistuttaa siitepölyä, mutta värissä on ratkaiseva ero: siitepöly on keltaista, sinilevä vihreää.
Kun sinilevää on enemmän, se muodostaa laajoja lauttoja. Rannassa vesi voi näyttää kuin siihen olisi kaadettu vihreää maalia tai paksua hernekeittoa. Lähietäisyydeltä sinilevä voi muistuttaa rakeista puuroa tai pehmeää mattoa veden pinnalla.
Värisävy vaihtelee:
- vaaleanvihreästä kellertävään
- tummemman vihreään
- joskus myös sinivihreään tai turkoosiin, etenkin kukinnan hajotessa
Hajussa saattaa olla tunkkainen, multainen vivahde, mutta kaikissa tilanteissa hajua ei synny. Siksi pelkkä tuoksu ei riitä arvioimaan, onko kyseessä sinilevä järvessä.
Mistä tunnistaa sinilevän käytännössä?
Pelkkä väri ei aina riitä. Vesi voi näyttää vihertävältä muistakin syistä, kuten rihmamaisista viherlevistä tai siitepölystä. Siksi kannattaa käyttää yksinkertaisia testejä.
1. Keppitesti
Ota pitkä keppi ja liikuta sitä varovasti veden pinnassa.
- Jos massa tarttuu keppiin rihmoina tai paakkuina, kyseessä ei ole sinilevä vaan jokin muu levä tai kasvi.
- Jos massa hajoaa pieniksi hiukkasiksi, se on todennäköisesti sinilevää.
2. Lasitesti
Täytä läpinäkyvä lasi järvivedellä ja anna sen seistä.
- Jos pinnalle nousee vihreä tai turkoosi kerros, vesi sisältää sinilevää.
- Jos sakka painuu pohjaan, kyse on yleensä siitepölystä tai muusta hiukkasesta.
Joissain tapauksissa pinnalla kelluu kasveja, kuten pikkulimaskaa, joka voi muistuttaa nopeasti katsottuna sinilevää. Kasvit kuitenkin pysyvät kokonaisina, kun taas sinilevä hajoaa murumaiseksi massaksi.
Mistä sinilevä johtuu?
Sinileväkukinnat johtuvat ennen kaikkea rehevöitymisestä ja suotuisista sääolosuhteista. Rehevöityminen tarkoittaa liiallista ravinnekuormaa, erityisesti typpeä ja fosforia, jotka kiihdyttävät levien kasvua.
Ravinteita tulee muun muassa:
- pelloilta valuvista lannoitteista
- karjataloudesta
- jätevesistä
- liikenteen päästöistä
Kun ravinteita on runsaasti, sinilevä voi lisääntyä nopeasti. Fosfori on yleensä keskeisin tekijä, sillä monet sinilevälajit voivat ottaa tarvitsemansa typen suoraan ilmasta.
Myös sää vaikuttaa oleellisesti. Lämmin vesi, tyyni ilma ja kirkas auringonvalo ovat ihanteelliset olosuhteet sinilevälle. Tuuli voi siirtää levälauttoja paikasta toiseen. Ilmastonmuutoksen myötä pidemmät hellejaksot ja lisääntyvät ravinnevalumat ovat lisänneet sinileväkukintojen yleistymistä.
Sinilevä järvessä – miksi se ilmestyy minne sattuu?
Suomen tuhansissa järvissä sinilevä on jokakesäinen ilmiö. Tyypillisesti kukinnat näkyvät heinäkuun paikkeilla, kun vesi on lämmennyt kunnolla.
Eri järvissä sinilevän määrä vaihtelee nopeasti. Tuuli voi puhaltaa levän pois yhdestä lahdenpoukamasta ja kasata sitä toiseen. Pienissä järvissä muutokset tapahtuvat nopeasti, kun taas suurissa järvissä pinta-alat voivat olla paikallisesti hyvin erilaisia.
Vaikka sinilevä yhdistetään helteisiin, sitä on joskus havaittu jopa talvella jäiden alla. Se on harvinaista, mutta se osoittaa, että sinilevä elää vesissä ympäri vuoden – se vain näkyy eniten lämpiminä kesäpäivinä.
Onko sinilevä vaarallista?
Sinilevän vaarallisuus johtuu siitä, että monet sinilevälajit tuottavat myrkkyjä. Kaikki kukinnat eivät ole myrkyllisiä, mutta arviolta merkittävä osa voi olla. Siksi vedessä ei voi luottaa pelkkään ulkonäköön.
Yleisiä myrkkyjä ovat:
- mikrokystiinit (maksamyrkyt)
- nodulariinit (Itämeren lajikkeet)
- anatoksiinit ja saksitoksiinit (hermomyrkyt)
Oireita voivat olla mm.:
- ihon kutina ja punoitus
- silmien ärsytys
- pahoinvointi, oksentelu ja ripuli, jos vettä nielee
- päänsärky ja väsymys
Lemmikit ovat erityisessä vaarassa. Koira voi mennä uimaan leväveteen ja nuolla myrkyt turkistaan, mikä voi aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytyksen.
Mitä tehdä, jos vedessä on sinilevää?
Kun havaitset sinilevää, vältä kaikkea kontaktia veteen. Noudata seuraavia ohjeita:
- Älä ui tai kahlaa levävedessä.
- Pidä lapset ja lemmikit poissa rannasta.
- Älä käytä vettä talousvetenä, ruuanlaittoon tai kahvinkeittoon. Keittäminen ei poista myrkkyjä.
- Älä käytä sinilevävettä peseytymiseen tai löylyvetenä.
- Vältä kasvien kastelua sinilevävedellä, etenkin syötävien kasvien.
- Huuhtele iho ja lemmikin turkki puhtaalla vedellä, jos altistusta tapahtuu.
Jos järvi on yleinen uimapaikka, havainnosta kannattaa ilmoittaa paikallisille viranomaisille tai Järviwikiin. Näin muut saavat ajantasaista tietoa tilanteesta.
Miten sinilevä häviää?
Sinilevä kukkii vain otollisissa olosuhteissa, joten kukinnat ovat yleensä väliaikaisia. Usein ne katoavat loppukesästä, kun vesi viilenee ja tuuli sekoittaa veden kerroksia.
Silti vedessä voi olla jäljellä sinileväsoluja ja liuenneita myrkkyjä, vaikka näkyvä lautta olisi poissa. Siksi vedessä kannattaa välttää uimista vielä muutaman päivän ajan kukinnan häviämisen jälkeen.
Pienissä järvissä kukinta voi hävitä muutamassa päivässä. Rannikon lahtialueilla ja Itämeressä sinilevälautat voivat säilyä pidempään, koska veden vaihtuvuus on hidasta.
Miten sinilevää voi ehkäistä?
Sinileväongelmien estäminen vaatii pitkäjänteisiä toimia, sillä ravinteet pysyvät vesissä pitkään. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa tilanteeseen omalla toiminnallaan.
Keinoja vähentää sinilevää pitkällä aikavälillä:
- Huolehdi jätevesien asiallisesta käsittelystä.
- Suosi fosfaatittomia pesuaineita.
- Älä lannoita rannan läheisyydessä.
- Säilytä rantakasvillisuus luonnollisena.
- Osallistu hoitokalastukseen, jos järvessä on särkivaltaisuutta.
- Tue paikallisia vesistönsuojeluhankkeita.
Suomessa tehdään paljon työtä vesistöjen ravinnekuorman vähentämiseksi, ja joillain alueilla tulokset näkyvät jo parempina vesiolosuhteina. Kun rehevöitymistä hillitään ja ilmastonmuutosta torjutaan, sinileväkukinnat voivat tulevina vuosina vähentyä.
Kesän vesien turvaaminen jatkossa
Kun tiedät miltä sinilevä näyttää, mistä sinilevän tunnistaminen onnistuu ja mistä sinilevä johtuu, pystyt toimimaan turvallisesti ja välttämään turhat riskit. Sinilevä järvessä on hankala, mutta hallittavissa oleva ilmiö. Nopeilla säätilan muutoksilla kukinnat voivat tulla ja mennä nopeasti, mutta pitkäjänteinen vesistöjen suojelu on ainoa pysyvä ratkaisu ongelmaan.
Disclaimer – Artikkeli tarjoaa yleistä tietoa sinilevästä eikä korvaa viranomaisten ohjeita. Noudata aina ajantasaisia paikallisia suosituksia. Miltä sinilevä näyttää?
